Tilannekatsausta...

Edellisestä tekstistä on lähes 1,5kk aikaa. Tässä välissä olen pyrkinyt vähentämään syömistäni. Tai en nyt varsinaisesti vähentämään, mutta aikatauluttamaan. Työpäivinä on helppo pitää ruokarytmiä, aamupala, lounas töissä, välipala ennen töistä lähtöä, lämmin ruoka kotona ja iltapala suunnilleen samoihin aikoihin Heikin kanssa. Vapaapäivinä sitten syöminen onkin haasteellisempaa. Pitäisi varmaan laittaa jonkinlainen aikataulu jääkaapin oveen, ettei tulisi syötyä ennen aikojaan tai liian myöhään.

Ja olen yrittänyt kehitellä käsilleni muuta tekemistä kuin syöminen. Kutominen on auttanut siinä melko hyvin, nytkin puikot odottavat tuossa pöydällä kilisemään pääsyä. Olen kutonut yhdet lapaset itselleni ja nyt on tulossa pari eilen valmistuneelle junasukalle, jotka menevät kummipojalle.

Liikuntakaan ei ole ollut ihan pannassa. Edelleen kävelen päiväkodille, kauppaan ja kaikki vastaavat. Ja ystävänpäivän tienoilla aloitin yhdestä blogista löytyneen 30 päivän vatsalihashaasteen. Isäntä sanoi, että kuitenkin teen vain yhden päivän ja sitten lopetan. Tuollainen "ivailu" antaa mulle sellaisen asenteen, että perkele minähän teen tämän! Ihan vain näyttääkseni isännälle, että kyllä mä teen loppuun sen minkä aloitankin jos niin päätän.

Tässä tilanne tämän päivän jälkeen. :) Olen aina photoshopannut mustan ruksin tehdyn päivän päälle, niin pysyn paremmin perässä missä päivässä mennään. 10 takana, 20 jäljellä. :)

Ja kyllä jotain on tapahtunut. Ystävänpäivänä kävin vaa'alla ja silloin se näytti lukemaa 90,2 kiloa. Kävin eilen, viikkoa myöhemmin, taas vaa'alla ja silloin näytti 89,3kg. Eli 900g on lähtenyt. Ja yhdet housut eivät enää purista niin että tulee paha olo. Pystyn jopa oleman työpäivän niissä housuissa. :)

Vaikka tuo 900g:n pudotus ei ole paljoa, mutta kyllä se lisämotivaatiota tuo. Ja kaiken lisäksi tuo että jotkin aiemmin kiristäneet vaatteet menevät helpommin päälle, lisäävät sitä päättävyyttä tätä remonttia kohtaan.

Sipsejä en ole ostanut kohta viikkoon, mikä on minulle suuri ylpeydenaihe. Sipsit ovat minun heikko kohtani, karkit ja suklaa ei niinkään. Nytkin on paraikaa suklaata monta levyä kaapissa, mutta saavat ollakin. En juurikaan syö suklaata, pieni patukka silloin tällöin riittää. Karkkipussikin kestää useamman päivän, jollei sitten Heikki ja isäntä auta sen tuhoamisessa. :P Olen keskittynyt pitämään koko ajan isoa vesilasillista tietokonepöydälläni, josta otan hörppyjä kutomisen lomassa.

Tästä on hyvä jatkaa ja kunhan talven selkä taittuu ja nuo jäät sulavat, niin sitten pääsee lenkillekin kunnolla. :)