Lupaus uudesta elämästä.

Olen vuosikausia jojoillut painoni kanssa. Olen onmnistunut monestikin saamaan painoa pois, mutta sitten olen taas lysähtänyt  sohvanmutkaan ja paino on noussut takaisin. Nyt vuodenvaihteen jälkeen kummipoikani ristiäisissä otettuja kuvia katsoessani havahduin todellisuuteen. En ollut aiemmin tajunnut, miten paljon olen lihonut reilun puolen vuoden aikana. Viime keväänä aloitin Pihlavan asukastuvalla kuntouttavan työtoiminnan ja kävelin joka työpäivä kaksi kilometriä suuntaansa töihin bussilta. Silloin pysyin suhteellisen hyvässä kunnossa. Viime syyskuussa vaihdoin paikkaa, olen nykyään Porin kulttuuritalolla, tuttavallisemmin Anniksella. Kuljen bussilla Porin kauppatorille ja siitä vajaan viiden minuutin matka töihin. Anniksella aloittamisen jälkeen olenkin lihonut.

Tekosyitähän nyt löytyy aina. Teen pidempää työpäivää kuin asukastuvalla ja olen vasta puoli viiden aikoihin kotona. Töiden jälkeen odottavat kotityöt ja on liian helppo istua kotona tietokoneella tai sohvanmutkassa.Varsinkin tämä pimeä talviaika on aina hankalaa. Kevään mennessä eteenpäin, valon lisääntyessä ja talven hiljalleen väistyessä tulee olemaan taas helpompaa lähteä lenkille. Siksi käytänkin tämän pimeän ajan saadakseni ruokailun kuntoon.

Liikunnan lisääminen ei ole minulle ollut koskaan ongelma. Ruokailut kokonaisuudessaan ovat ne, mihin elämäntaparemonttini on kaatunut. Löysin jo aiemmin syksyllä netistä FitFarmin Jutan laatiman viiden päivän tehostartin. Sen aion vielä jossain vaiheessa toteuttaa.

Tämän avulla aion saada ruokailut kuntoon. Aion kyllä noudattaa tätäkin melko orjallisesti, mutta näin alkuun ajattelin tästä ottaa vähän osviittaa. Siihen saakka kunnes saan hommattua kunnollisen talousvaa'an.

Helppoa tästä ei tule. Varsinkaan henkisesti. Itsetuntoni on aina ollut melko alhaalla ja menneisyydestäni löytyy paljon sellaisia asioita, jotka omalta osaltaan ovat tähän mennessä vaikeuttaneet painonpudotusta.

Väkivaltaisen entisen avomiehen ansiosta minulla on todettu selässä noidannuoli. Tuo kyseinen parisuhde on yksi suuri tekijä huonossa itsetunnossa ja iso este elämäntapojen muutoksessa. Vaikka suhteen päättymisestä on lähes 6 vuotta, en ole juurikaan varsinaisesti käynyt sitä läpi. Toki ystävien ja nykyisen avomiehen  kanssa olen käynyt sitä läpi, puhunut asioista, mutta itsekseni en ole niitä juurikaan miettinyt. Olen vain lukinnut ne muistot jonnekin aivojen takaosaan, jonka on nyt tullut aika aueta.

Loin tämän blogin, että seuraan edistymistäni, mutta myöskin siksi, että saan purettua henkistä puolta johonkin. Ja kun olen julkisesti sanonut pudottavani painoa, niin olen sen verran sitkeä sissi, etten ihan piruuttanikaan anna periksi. :D 

Nykyistä painoa en tarkalleen tiedä. jossain 85-90 kilon välillä se huitelee. En ota mitään tavoiteaikaa, mihin mennessä minun pitäisi olla jossai tavoitepainossa. Menen n. 5kg kerrallaan ja mietin "välipalkintoja". Kolmannet korvareiät, uusia koruja, jne. Palkitsen sen painon putoamisen jotenkin muuten kuin herkuilla. Toki niitäkin päiviä tulee, mutta paljon, paljon harvemmin kuin nykyään. Loppupalkintona, sitten kun painoni on 70kg:n tietämillä, on uusi puhelin, Nokian Lumia. Olen päättänyt että ennemmin sitä en osta, vaikka kuinka olisi tarjouksessa tai muuten suhteellisen halvalla. Sen aika on vasta sitten kun olen sen 15-20kg kevyempi.

Tästä lähdetään liikkeelle. Katsotaan kuinka kauan menee aikaa, mutta en ota mitään stressiä, koska tiedän ennestään, että kroppani reagoi stressiin melko voimakkaasti (hormonitoiminta menee sekaisin jne).

Pikkuhiljaa mennään eteenpäin ja kohti kevyempää olemusta, terveellisempää elämää ja toivottavasti kivuttomia päiviä selän kanssa. :)